Asarias: (Hetken totisena; purskahtaa nauruun.) Herralla on mustat jalat ja valkonen pilkku silmien välissä ja telefooni soi yhtämittaa k:lo 8-12:een!
Esirippu.
Toinen kohtaus.
(Sama huone.)
Henkilöt: Asarias, kirjeenkantaja, Kalle ja Riika..
Asarias: (Tulee ulkoa.) Eiköhän posti pian tule. Olen kuin tulisilla hiilillä. Mutta kyllähän on toiselta puolen hauska olla jännityksessä näin tärkeän askeleen edellä. (Istuu, ottaa pöydällä olevan sanomalehden.) Miltähän se ilmoitukseni näyttää? (Lukien sieltä täältä.) Juoksupoika karannut — Konkurssipesän velkojat — Oravan nahkoja ostaa — Lumpuista korkea hinta — Villakoira karannut (Nauraa.) Ahaa, siinäpä tuo villakoirajuttukin on. Näkyy olevan sentään "parannettuna painoksena". (Purskahtaa nauruun.) Oli sekin juttu. (Jatkaa lukuaan.) Naisten kesähattuja — Tampereen sikuria — Hei ihanat immet! Siinähän se onkin, ja oikein komeasti…
Kirjeenkantaja: (Tuo kolme kirjettä.)
Asarias: Jopa vihdoinkin. (Tarjoo sikarin.) Lundström on hyvä.
Kirjeenkantaja: (Itsekseen.) Mistähän tämä kunnia lie puhjennut. (A:lle.) Kiitos ja — hyvästi.
Asarias: (Ryhtyy päällekirjoituksia lukematta avaamaan kirjeitä.) Tuossahan on varmaan valokuva, koska tuntuu niin raskaalta. Miten kaunis liekään. (Lukee.) Helsingissä t.k. 26 p:nä — Rakas veli. — Ash! Onko tämä nyt naimatarjous. Vekseliinkö minä nimiä panisin kaiken rakkauden nimessä. (Heittää kirjeen syrjään.) Entä tämä sitten. (Avaa ja lukee.) Täällä t.k. 27 p:nä K. Herra. Pyydän että heti. (Viskaa kirjeen menemään.) Hiton räätäli kun pitää kiirettä. Pelkää kai, etten maksaisi ennen maanantaita, jolloin äijällä on tavanmukainen krapulapäivä. (Ottaa kolmannen kirjeen, lukee päällekirjoituksen.) Ja senkin hunsvotin suutari, kun ei lakkaa siitä saapasparista elämää pitämästä… Eikä yhtään naimatarjousta, ei ensimäistäkään. — Jo nyt menivät hukkaan hyvät humalat, havana sikarini ja tuolle Kalle-juupelille suorittamani kymppi. (Ovelle koputetaan.)
Asarias: Sisälle!