Asarias: (Avaa.)
Riikka: (Lentää A:n kaulaan, koomillisen haikeasti.) Voi Asarias kulta! Annatko anteeksi? Kun näin sanomalehdestä ilmoituksesi, tuli minun niin paha olla, niin että päätin heti lentää kultasiivin luoksesi. Oletko vielä paholliasi? En luullut sen sinuun noin koskevan.
Asarias: (Syrjään.) Tämä nyt vielä puuttui.
Riikka: Niin annatko anteeksi? (Huomaa Kallen.) Mutta kuka tämä fröökinä on? Ai, antakaa vettä… vettä… minä pyörryn — —
Asarias: (Rientää hakemaan vettä, juoden itse ensin hädissään.)
Kalle: (Omalla äänellä.) Kuule Asarias. (Syrjään). Ai, peijakas.
Asarias: (Pelästyen.) Mitä? Sinäkö, Kalle, se oletkin!?
Kalle: (Tempaa peruukin päästään.) Minä niin.
Asarias: (Naurahtaa.) No sinäpä vasta! Mutta tule nyt pian auttamaan Riikaa, jotta saadaan hänestä ensin tolkku. Tehdään sitten sinusta selvää.
Kalle: (Syrjään.) Lyhyeen loppui leikki. Mutta olkoon menneeksi. Kunhan tuo juutas ei vain muistaisi sitä kymmenmarkkasta!