Sanat anna meren pauhinalle ja tuulen laululle humisevalle, sävel kirvoita, joka kivessä soi.
Oma laula syvin säveleesi, taa riemun ja murheen sydämeesi mi kätketty on, ja soi ja soi.
MUURAHAISPESÄ.
Kaikk' on työssä: kaukaa pesän luo tuhat kertaa tuhat kortta tuo. Vaisto kaikkien ja voima, määrä on tämä yksi: pesä nouskohon. Tuhat kertaa tuhat häviää matkallansa. Mutta pesä jää.
TALVIAAMU.
Maat on kuin kultaa, purppuraa
ja taivahat niinkuin verta,
kun päivän pursi kohoaa
ylös ilmain valtamerta.
Mikä säihke ylitse hankein on.
Mikä riemuntäysi hetki.
Sinirannat loitot loistohon
luo päivän ylväs retki,
kuin alkuyöstä kirkastuis
ne aamuun ensimmäiseen,
ens aamun koitto punertuis
salon honkaan kuurapäiseen,
kuin tuntuis Luojan hengähdys
yli valkeitten vitilunten.
Mikä timantin loiste, kimmellys
kuin mailla tarujen, unten!
Ui korallisaaret metsien
valomeressä sädehtivässä.
On jäätynyt runo puu jokainen,
runo hopean helinässä.