Näin lausut sa ja sitten hymyilet.
Puut ympärillä kaikk' on hiljaiset.
Ma tiedän nyt: sa enää lähde et.
12.
SUKKAMIELI.
Pian!
Pian hunnut haukkojen päästä!
Pian koirat irroittakaa!
Ja paikalla soimaan symbaalit!
Ylös, naiset haaremin! —
teko-unenne teidät paljastaa!
En teitä nyt sääli, säästä,
en kautta Allahin!
Nopeammin, soturit!
Nyt en siekailua siedä, —
miss' on miekka, — se päänne voi viedä!
Satuloikaa ratsut, nopeaan!
Mansur, kuin leimaus satulaan! Sa lennä tie, sana isälle vie: jos tytär on poissa, kun ilta saa, niin viljansa tulessa loimottaa!
On Miriâm luota nukkuvan
kera paennut nuoren rakastajan!
Pian hunnut haukkojen päästä,
pian koirat irti ja soimaan symbaalit!
Avuks, mustat enkelit! Mikä loitsu se ois, joka karkurein jäljille viedä vois, löis haukat silmiin petollisiin ja koirat ratsujen sieraimiin!