»Mut maltas», puuskutti emo, »jos vaikka
talon katsottaisiin jo paikka!»
— »Se on katsottu», tokaisi isä, »no tiemmä
kiven rakohon tuonne sen viemmä!»
— »Ehei», sanoi emo, »ei siitä mitään —
näköala se olla pitää!»
Ja niin oli kaukana perhesopu
ja niin tuli kova suukopu.
Ja isä veti sinne ja emo veti tänne,
kireällä jok'ainoa jänne.
Tuli tuoksahti siihen muurahainen.
»No, jopa nyt, katsohan vainen»,
se sanoi, »jo kaikki nyt urheilla alkaa,
kun vallatkin vetää jo malkaa!»
— »Hm», hymähti isä ja helpotti, »tässä
vähän ollaan pykäämässä.»
— »Vai sitä se on», virkkoi vieras, »voinen
kai neuvoa, tapa ihan toinen
on meillä: me vedämme suuntaan samaan
kun käymme rakentamaan.