MENNEILTÄ AJOILTA.
Lapsuuden lempi.
1.
Mitä, pyhintä, korkeinta konsanaan
on astunut sieluhun,
mitä kauneinta uneksin milloinkaan,
se on liittynyt muistoos sun.
On puettu pyhimysgloriaan
ja kukkain tuoksuhun
ja kasteisen aamun purppuraan
lapsuuteni morsian mun.
2.
Siintää taivas, välkkyy vedet,
kukkii kirsipuu,
kirsipuun alla valkea tyttö
vaiti uneksuu.
Vieläkin öisin unissani
kirsipuun sen nään,
kirsipuun kukkain lomitse armaan
kultakiharapään.
3.
Muistelen sua kuin kaunista unta,
unta valkeaa:
minä olin lapsi ja sinä olit lapsi,
hymyili taivas, maa.