Kauneinta, ihaninta untaan koskaan
ei voi unhottaa,
kauneinta, ihaninta untaan ei koskaan,
koskaan toteen saa.
LETHEN RANNALLA.
Sun vaihtumatta yllä rantojesi
on valkeus ja rauha ikuinen
ja taivaan siinto sees ja sininen,
ja kristallia kirkkahampi vesi
sun välkkyy läikynnässä laineillesi,
kun kaukaa entää soinnut sävelten
ja tuoksut kukkain nimettömien
kuin viestit autuailta ylitsesi.
Oi unhon pyhä virta, syömestäin
pois pese muistot syntein syyttäväin
ja harhain, eksymysten elämäni.
Niin raskas, raskas eteen tulla on
ah, kahden armaan silmän tuomion,
mun Beatricein, lapsuusystäväni.
KEIJU.
Toisemme kuin läpi unelman
kesäyön hetkenä nähtiin…
katsoin silmies pohjahan,
niinkuin metsätähtiin.
Olitko keiju vai ihminen,
sitä edes tiedä en nyt,
tiedän: jälkeen hetken sen
multa on rauha mennyt.