SAIRASVUOTEELLA.
Näin vieri virsi tuonen vainion harmaan:
pois pestä synnit kaikki kuolo voi
ja rintas rauhalla se autuoi
ja antaa sovituksen suuren, armaan.
Siis jätät kerälläni elon karmaan…
käy kulku läpi öisten metsäin. Oi,
kuu loistaa, huurre välkkyy, tiuku soi,
kun suojass' uinut tuonen vaimon parmaan.
Ja portahilla vanhus valkopää
sun tuonelalle tulleeks tervehtää,
sun hämärähän tuonen tupaan johtaa.
Soi siellä hiljaa kuoro vainajain
ja rauha sydämellä siell' on ain,
ei sitä riemu eikä murhe kohtaa.
RESIGNATSIONI.
Ovat suuret mun suruni olleet —
ne raukee nukkumaan
kuin kaukana ulapan laine.
Iankaikkinen meri on vaan.
Olen läikyntä yöllisen laineen,
olen pisara, pisara vaan —
ovat hyrskineet myrjaadit laineet
ja menneet nukkumaan.
PISAR.
Kaikelle lie tullut nyt
sovituksen hetki.
Sielussain on hiljennyt —
päättynyt lie retki.