On määrä loitos autioita teitä —
Me emme sinne saavu milloinkaan.
Me katoamme hautaan harmajaan
ja rukoilemme: unho, lapses peitä!
Mut toiset tulee meidän jälkehen.
Ja katso: päästä vuotten tuhanten
ne kerran saapuu toivojemme rantaan.
Ne kerran saapuu jälkeen unhon, yön
ja toivottoman taistelun ja työn,
ja viime laine kuolee kultasantaan.
HAUDOILTA.
1
Valkeat ristit.
Valkeat ristit vihreillä kummuilla,
kasteessa terät nuorilla ummuilla.
Täällä arkiset aatokset hukkuvat.
Täällä isien henget nukkuvat,
jotka on meille elämän antaneet,
ennen meitä murheita kantaneet,
jotka nyt kauan on rauhassa maannehet,
joitten on taistelut voittohon laannehet.