— Ota, lupasi isä. Hevonen päästeli vyön isän ympäriltä ja solutti siitä pois tuohisen tupen. Sitten otti vyön solen suuhunsa ja siskon täytyi toisesta päästä taluttaa.
Lapset olivat parhaallaan pehertelemässä, kun tietä kulki Lemperin isäntä renkinsä ja kasakkamiehensä kera. Olivat olleet metsässä kortilla. Isäntä huusi isän nähtyään:
— Vieläkö se pää tuntuu raskaalta?
— Enpä tässä ole vielä kävelyä koettanutkaan, kun olen noiden penaskain kanssa pusannut.
— Koeta nyt toki ja joudu taas miesten joukkoon! sanoi isäntä ja nauroi.
— Jokos se viina loppui? kysyi isä.
Isäntä nauroi vaan ja sanoi:
— No tulehan nyt syömään! Tulkaa lapsetkin.
Lapset astelivat miesten perässä vähän jälempänä.
Lapset jäivät porstuaan, kun miehet menivät ruokatupaan. Piika tuli sitten kutsumaan, isäntä antoi isot voileivät molemmille ja piika toi penkille suuren kupin täynnä kalakeittoa ja tuopilla sakeaa piimää.