Mutta Lemperin renki se Aaroa kaikkein enimmän huvitti, se kuin melkein sillä töin lauloi rivoja laulujaan.
— Mene nyt jo kotiin, sanoi vihdoin isä, kun aurinko jo alkoi lähetä laskuaan.
— Enkös minä vielä saisi olla? rukoili Aaro.
Isä kiinnitti ajatuksensa peliin ja näytti unhottavan koko pojan.
Mutta kun joku miehistä jälleen jakoi korttia, ja isä sai niistä kolme katsottavakseen, kysäsi Aaro:
— Mikäs tuo kortti on, jossa on ainoastaan yksi nelisnurkkainen punanen pilkku?
Muut miehet nauroivat, vaan isä ärähti:
— Suus, poika!
Mutta kun ruutu kääntyi valtiksi, suutahti isä ja sanoi:
— Mene nyt! Eikö tuo jo liene äitisikin tullut kotiin.