Eräällä aamurupeamalla tapasi isäntä hänet nukkumasta niityn laiteella, jossa hän oli vesoja raivaamassa. Aaro huomattiin niin auttamattomaksi laiskuriksi, että hän sai laputtaa tiehensä.
V.
Sen kesää teki Aaro työtä isän kanssa yhdessä, äidin nuhtelujen ja isän kiukuittelemisen pakolla.
Talvella läksi hän naapurikylään miiluhalkojen hakkuuseen.
Siellä olikin oikein iso työpaikka, josta oli kulkenut maine ympäri koko pitäjän. Eräs isäntä oli myönyt rautatehtailijalle suuren summattoman metsänsä, ja metsä oli sinä talvena hakattava haloiksi ja halot vedettävät jäälle.
Aaro meni metsään, hakkasi kovasti päivän ja alun toistakin. Mutta toisena päivänä istui hän puun tyvelle miettimään, sillä hänen jäsenensä tuntuivat niin kovin veltoilta.
Samana iltana katosi Aaro työmaalta ilman tiliään vaatimatta ja tuli iltapuhteella äidin luo mökille.
Äiti oli kaikkea muuta, mutta ei tyytyväinen. Ei tahtonut oikein mielellään antaa ruokaakaan.
Ja monta työnlaatua ennätti Aaro sinä talvena yrittääkin. Muun ohella meni hän suutarin oppiinkin. Mutta kun suutari oli häntä pitänyt toista viikkoa, sanoi hän, ettei hän voikaan pitää oppilasta…
Kevättalvella vei isä Aaron mukanaan naapurikylään, jossa hän oli tuulimyllyn seiniä salvamassa. Koettaisihan jotakin, arveli isä, sillä täytyyhän maailmanrannan kuitenkin opettaa työtä tekemään. Koloisihan siellä edes hirsiä, jos ei muuta kykenisi tekemään.