Mutta kun he olivat nukkumassa tupansa nurmilattialla, muistui Errin mieleen jotakin, josta Aaro ei varmaankaan mitään tietäisi.
— Aaro! äännähti hän ja kohotti päätään.
— No.
— En taida sentään sanoa.
— Minkätähden?
— En taida tohtia.
— Miks'et tohdi?
— Lemperin piijat kielsivät.
Aaro tuli sitä enemmän uteliaaksi, kun kuuli oikein Lemperin piikojen kieltäneen. Hän houkutteli ja kiusasi, mutta sisko ei vaan aikonut sanoa. Aaro kuitenkin tiesi auttavan keinon, juoksi pitkällään olevan Errin päälle, puisteli häntä ja tiukkoi:
— Etkö sano?