— Sanon, sanon, lupaili Erri.
Mutta kun Erri oli päässyt vapaaksi, rupesi hän uudestaan empimään:
Silloin koetti Aaro vielä yhtä keinoaan.
— Enpä pidä hyvänä, sanoi hän ja näytti rupeavan "mökön turkkia paikkaamaan", jommoiseksi heillä oli tapana sanoa suutuksissaan olemista.
Silloin Erri jo myöntyi, mutta ei kuitenkaan aikonut kertoa asian sitä kohtaa, jota luuli Lemperin piikojen tahtovan etupäässä pitää salassa.
— No, sanoi Aaro odottaen.
— Niin. Minäpä tiedän uuden leikin.
— No, sanoi Aaro uudestaan.
— Minä olen Lemperin piikana ja sinä Koskelan renkinä. Ja sinä tulet minun luokseni yöjalkaan.
— Yöjalkaan? kysyi Aaro. Hän oli kuullut semmoista mainittavan, mutta minkälaista se on, siitä ei hän ollut saanut vielä mitään käsitystä.