— Niin. Minä olen rupeavinani nukkumaan ja sinä sitten tulet.
— Mitenkä siinä sitten käypi?
— Menehän nyt! sanoi Erri.
Aaro meni aholle odottamaan ja Erri valmistautui kivikartanon sisälle tuohon uuteen "leikkiin".
— Joko? huusi Aaro.
— Ei vielä.
Aarosta tuntui, että leikki on jonkillaista piilosilla oloa, ja hän on silmää peittämässä, jolla ajalla Erri menee piiloon. Aaro tirkisteli aholta, että mitä Erri huoneessa tekee. Nurmikkolattialta tuvan perältä se näkyi puhdistavan kaikki tavarat ja pienet kiven mukulat. Sitten rupesi pitkälleen ja oli nukkuvinaan.
— No nyt.
Aaro kävellä kehvelsi kivitalon sisälle ja näki Errin siellä loikovan kädet silmien edessä. Hänestä alkoi tuntua koko leikki hyvin vähäpätöiseltä, sillä eihän noin mitättömässä piilossa olo mitään maksanut.
— Mitenkä sitä nyt ollaan siinä "yöjalassa"? kysyi hän.