Aaro seisoi oven suussa hetkisen. Sitten rykäsi, rykäsi pari kolme kertaa, mutta sihinä ei siitä häiriytynyt. Aaro aikoi hiljakseen painautua lattialle nukkumaan, mutta samassa huomasi hän että ikkunan edessä oli pöydällä ruokia. Hiljaa hiipi hän pöydän luo, teki voileivän ja söi.
Pöydällä oli tulitikkuja. Aaro raapasi tulen ja tarkasteli huonetta. Huoneessa oli kolme sänkyä ja parissa niissä näkyi olevan nukkujat, mutta yhdessä ei. Sänkyjen päällä oli vaatteita nauloissa. Eivät olleet asukkaat aivan tavallisia työmiehiä, koska heillä oli noin hyviä vaatteita.
Mitähän jos niiden taskuissa olisi rahaa!
Hiljaa hiipi Aaro kopeloimaan ovea lähinnä olevan sängyn yllä riippuvain housujen taskuja. Siellä oli rahakukkaro ja kukkarossa rahaa. Aaro kuulosti tarkasti… säännöllisesti nukkujat hengittivät. Kopalsi silloin kukkarosta kolme viisimarkkaista ja painoi sen takaisin taskuun.
Ja sitten pois!
Sänky siinä oven poskessa oli niin viettelevän näköinen, mutta Aaron täytyi ulos pimeään yöhön. Ovenposkesta kopalsi hän vielä takin kainaloonsa ja kulki hiljaa ovesta.
Tuntui kuin takana olisi huudettu ja häntä kiini tavoiteltu. Puoliksi syrjittäin juoksi hän kadulle ja katua myöten edelleen. Täytyi nähdä taakse, ajetaanko jälestä.
Kun siellä ei näkynyt ketään, uskalsi jo kävellä. Kapeaa syrjäkatua meni Aaro aivan toiseen laitaan kaupunkia. Sieltä löysi taasen erään talon kyökin oven auki, meni sisään ja rupesi lattialle makaamaan. Kauvan sai hän levotonna valvoa, mutta vihdoin tuli uni silmiin.
— Mikä rutjake sinä olet?
Aaro oli nähnyt unta. Oli pistäytynyt Lemperin naurishalmeessa kotilahden niemessä ja käärme oli sieltä kietoutunut jalkaan. Aidan takaa kuului ääni, kuuluivat selvät sanat: