Kaunis kuin kukka kultani tukka yllä on silmien säihkyäväin. Kukka tukka — häikähtäin uutimen varjosta sen minä näin.
Rimputi ralliin, hepo meni talliin, minä menin kultani kammariin. Rallin tallin, kammariin — kultani otti mun kädestäni kiin.
Hatun panin naulaan, käden panin kaulaan hellästi kultani kaunoisen. Naulaan, kaulaan kaunoisen — oi, kun on mieleni iloinen!
Pyörälaulu.
Oi, miten vilkas ja välkkyväkarva on minun hevoseni! Silavampi, vilavampi, vallattomampi on minun heiliseni.
Kiipesin, koipesin pyöräni selkään,
pyöritin hiljallensa.
Henttuni reilu se rinnalleni
ohjasi polkimensa.
Pyörivät pyörät ja virisevät vitjat
kunnasta kiitäessäni.
Sinisen vaalea puku oli yllä
heilillä vierelläni.
Vilisevät lehdot ja niityt ja pellot
rannalla siintävän lahden.
Oi, miten hulmusi kultani tukka,
tietä kun kiidimme kahden!
Ei nyt enää lemmiskellä
kulkien kuutamossa,
eikä nyt välky kuu, ei tähdet
laulajan laulelossa.
Mutta me laulamme riemahdellen hevosista lentävistä, joilla me laulaen kiidätämme pois elon ikävistä.