Kuin ilmapallo lentonaan taivaihin kohoaa, niin läksin kohti kulkemaan ihanteen kukkulaa.
Unelma ruusuruskoinen
sen huiput kirkasti,
ja uskon enkel'impynen
kukitti rintani.
Ma matkalla sain tuntea,
ett' olen pohjaton
kuin aamun kultaruskossa
utuinen pilvi on.
Se uskon kukka juureton
helteessä kuiveni,
ja ruusupilvi unelmain
tuulessa hajosi.
Niin kauvan rinta huokasi toiveitten pirstoilla, vaan sitten aloin etsiä elosta totuutta.
Sinä olit niin heleä ja hieno!
Sinä olit niin heleä ja hieno kuin autere aamun on, kun rannalta taivaan siihen säde säihkyvi auringon.
Sun luoksesi tuulena aamun salon korvesta syöksähdin. Vaan autere tuulessa haihtui ja mä määrättä harhailin.
Koivunlehdeksiä.
Tuhatviitiset Suomen järvet kotirantoihin läikkyvät. Tuhatniitiset huolten hunnut mun mieleeni väikkyvät.