Jo koitti uuden ajan aamurusko;
se ihmisyyden maahan palautti.
Ja vapaa aatos on se uusi usko,
jonk' ihmiskunta sai sen lahjaksi.
Nyt "terve järki" elonohjat otti,
se mielet, kielet riensi tutkimaan
ja vaati vapautta ihmiselle
kuin jumalalle, olla Valtonaan.
Vapaaksi päässyt tutkivainen järki
syvälle syöksi luonnon uumeniin,
maapallon kiersi riemukarkelossa
ja karkeloiden lensi taivaisiin.
Ja ylväs, uljas oman voiman tunto
isoa nähtäväksi luonut on;
sen hedelmää on rikkaus ja riista
ja ihmistahdon valta suunnaton.
Vaan vallan veivät harvat voimakkaimmat,
ne tohti tehdä kuinka tahtoivat;
peloksi pienemmille, heikommille
ne keksi pantsarlaivat, kanuunat.
Niin vaille luontaisinta tyydytystä
jäi heikon henki, hento ruumiskin;
orjiksi jäivät, vaille vapautta
tuhannet pienet suurten jalkoihin.
Ne kauvan vaikersivat voihkaellen, ne kauvan kaihosivat onneaan, ne kauvan kujersivat tolkutonna isojen kulkiessa kulkuaan.
* * *
Mut aika herättävi heikommatkin, se herättävi henget kaikkien. On tullut nousuaika tuhansille, ne valveutuvat kilvan, hälisten.
Ne valveutuvat nuorra, voimakassa,
palaen halustansa taisteluun;
ne on kuin laava kallioitten alla,
se kunnes löytää tulivuoren suun.