Tumma kannel ja valkea kannel.
Tumma kannel ja valkea kannel oli hänen polvellansa. Vuoroon toinen ja vuoroon toinen soi hänen sormissansa.
Tumma kannel huokui korven
kuusien huminoita.
Valkea kantelo vilkahutti
vihreitä lehdikoita.
Tumma kannel kuusikossa
tummana lampena väikkyi.
Valkea kantelo loistossa päivän
lahden kalvona läikkyi.
Tumma kannel kyyhkyläisnä
kuusen lehvällä itki —
valkea lenteli leivosena
livertäen ilmoja pitkin.
Tumma kannel kansan huolta, murhevirsiä soitti — valkea hilpehin helkähdyksin huolet ja murheet voitti.
Ukko kun lauloi —
Ukko kun lauloi murhevirttä, painuvi kuulijan pää, haikean henkevin hytkähdyksin sydämet väräjää.
On kuni tummalla virralla Tuonen
purressa kuljettais,
on kuni kuusena kansani murhe
virtahan varjon sais.
Syvältä kansani sydämestä laulelu kumpuaa. Kuulijan silmässä kaunokainen kyynele kimaltaa.