Ja hallan hyytämät niityt, pellot
taas lietsovi vireänä vihertämään
ja herättävi heimojen siskot, vellot
ylös työhön: kyntöön ja kylväntään.
Ja hellästi hivuttavi kaiken kansan
sulolämpöönsä, loistoonsa sulkeumaan,
siten johtaen silmistä surman ansan
sen riemuhun, onneen ja kunniaan —
Niin, niinkuin aurinko taivahalle, niin nouskosi kansanrakkaus, ja tavalla auringon kaikkialle sä levitä lämpösi runsaus.
Kristalli.
Oi kansani kalliin henki kuin kristalli kirkas on! Kuin kristalli! Mutta se vielä niin kovin on muodoton.
Hyvä luoja jos mestarin loisi, joka särmiön siitä sais, tuhatvälkkehin ympäri maata se päivyttä heijastais.
Viljelysoppia.
I.
Kovin paljo se tarhuri harhaa. joka laatii kukkatarhaa kedon kumpuhun karheaan, jota tunne ei laisinkaan.
Kovin paljo te hairahdatte, kun kansaa valistatte, sydän vaikka on teillä sen kuin suljettu kirjanen.