Illan vihjeessä.
Ei niin hiljaa aurinko laske, ettei liiku lehti. Illan vihjeessä pienonen poika heiliänsä ehti.
Lehvitse kukkivan pihlajapensaan
vaalea pääliina pilkkui.
Poikanen hiipiä hippasi sinne,
silmä se kiilsi ja vilkkui.
"Hits", hän äänsi ja hyppäsi hiljaa
lehdosta neitosen luoksi.
Leikillänsä se veitikas tytti
ahoa pakoon juoksi.
"Piti piti", piiskutti pienonen poika, lakki oli kallellansa. Leikillänsä se neitonen pyrki pois hänen polveltansa.
Sunnuntaina.
Käkönen kukkuu helkyttelee vainion takalolla. Ikävä on suvisena sunnuntaina yksinänsä olla.
Tuoltapa näkyy lehdon takaa
tuulimyllyn siipi.
Sinnepä hentosen heilini luokse
taas minun mieleni hiipi.
Jalkaani panen minä kiiltävät kengät, läpi kotipeltojen lähden. Taivaalla kohdalla myllyn siiven näen minä lemmentähden.
Äidin tyttö.