Iloisin mielin me soutelemme, vaikkakin myrsky kantaa, purtemme keinuu myrskyn halki kohden toivon rantaa.
1899.
Rauhansankari.
I.
Hän raikkaan kainona ilmestyi kuin soinnahdus paimensäkeen. Oli temmattu armaasta laaksostaan ja tuotuna sotaväkeen.
Hän seisoi sarjassa sankarien
kuin korvessa koivas sorja.
Hänen mielensä pulppusi nuoruuttaan
kuin lähde ja sen puro norja.
Hän sai heti huomion päällystön,
ivan piikit ja iskut ja ilkat.
Sotaveikkojen sai hän vehkeilyt,
tulotemput ja lyönnit ja pilkat.
Kun niin häntä ilkkuen pilkattiin,
hän tyynenä kaiken kesti,
vaan joskus vienolla hymyllään
rajut leikit hän hälvensi, esti.
Vaan muita kun syyttä sorrettiin,
hän katsoi lyötyä silmiin,
ja silloin kainossa katseessaan
tuli kärsivä lempeys ilmiin.
Hän tyynenä täytteli tehtäviään
ja päästyä toimistansa
ei tyttöjä, viiniä etsinyt hän,
vaan aatteli aatteitansa.