Miehyt virtoja sormin johti
vanhoista väylistä uusiin uomiin.
"Minä olen Mikko Mieheläinen",
virkkoi kättänsä kääntäen yksi.
"Minä taas johtaja aatteenvirran",
vastasi kulmia rypistäen toinen.
"Sulla on voimaa, mulla on mieltä, käyös kanssani yhteistyöhön!" jatkoi johtaja aatteenvirran.
Mikkokin kernaasti tuumaan taipui.
Ankara johtaja aatteenvirran asteli edellä ja merkitsi maata. Jälestä, kaivaen uudet uomat virtojen vieriä, joutui Mikko.
Toimivat päivän, toimivat toisen, toimivat kohta jo kolmannenkin. Jatkui matka ja uurtui uoma, vieryi välkkyvävetinen virta myötämaata ja vastamaata, väliin loivana loiskahdellen, väliin vilkasna vilisten, väliin koskena kohisten.
Muudanna pilvisnä päivänä saapui
seurue vuorelle korkealle.
Vuoren kärjellä vieryi paljo
suuria vuorien lohkareita.
Röykköjen keskellä seisoi mies
vaskivarsi ja rautasormi.