— Mitähän jos… alotti Sukan Simo, mutta katkaisi vilkuen ympärilleen.
Päsä-Heikki katsoi kysyvästi häneen.
— Jos olisi ilmoittaa herroille ajoissa heidän kapinastaan…
— En minä ainakaan, tokaisi Päsä-Heikki halveksivasti.
— Me saisimme kenties silloin jäädä…
Päsä-Heikki hymähti yli olkansa. Hänellä oli omat tuumansa.
— Tule mukaan, jos tahdot! sanoi hän kylmäkiskoisesti.
Hän meni puotiinsa ja otti sieltä tukun näädännahkoja. Ne kädessään lähti hän astumaan Sonkkilaan.
Herrat olivat juuri päässeet oivalliselta illalliselta, jota vähänväliä oli huuhdeltu Reinin viinillä. He olivat hyvällä tuulella ja ottivat heti porvarit puheilleen. Ja sitäkin paremmalle tuulelle tuli Henrik laamanni, kun Päsä-Heikki näytti hänelle näätiään. Suopean ylävästi käski hän ne viedä laivalle.
— Sitä minä vielä, toimitti Päsä-Heikki pyöritellen lakkiaan, — että jos tästä muutto tulee, niin minä saisin jäädä…