Rantaan saapuessaan näkivät he Avainkimpun ja Tarvonsaaren välisestä salmensuusta lähestyvän isohkon aluksen. Se näyttiin jo huomatun kaupunkiinkin, koska rannalle kerääntyi yhä enemmän kylänväkeä sen saapumista odottelemaan. Näihin töllistelijöihin Pietari ja Hilappa liittyivät hekin.
Laiva lähestyi saarien tyvenessä hiljaa kuin rapu. Katselijat tunsivat sen pian kuninkaan laivaksi. Ja kohta alettiin eroittaa, että kannella oli miehiä monin kerroin enemmän kuin laivaväkeen tavallisesti kuului, ja miesten välistä kohosi korkeahko keihäsmetsä ylös ilmoihin. Yhä selvemmin eroitettiin miehet välkkyväkärkisine keihäineen ja ihmeteltiin millä retkillä he mahtoivat olla. Joku vanha porvari arveli, ettei heidän tulonsa varmaan tiennyt mitään hyvää, sillä viimeksi sellaisia oli nähty kaupungissa toistakymmentä vuotta sitten, kun harmaa veljet ajettiin pois luostarikodistaan. Silloin he olivat vartavasten saapuneet pyhän Henrikin juhlaan; nyt kai heitä oli eilinen myrsky viivyttänyt jossakin saaren mallossa, niin että he joutuivat vasta pyhäpäivänä.
Vihdoin he lähestyivät laituria, ja kylänväki eroitti jo laivankannella
Matz voudin, eroittipa Jussoilan Juntinkin peräsimessä.
Mutta laiva pysähtyi, ennenkun pääsi laituriin. Syksy oli ollut harvinaisen kuiva ja pitkä koillistuuli oli ajanut veden mihin lie ajanut Atlantin ulapoille. Eikä kuninkaan laiva soturilastineen päässyt matalaan satamaan.
Merkillistä kyllä, ei laivassa ollut ankkuria. Matz vouti käski Jussoilan Juntin hypätä purteen ja noutaa ankkurin jostakin raumalaisten haahdesta rannalta. Juntin soutaessa laituriin tähysteli hän jälkeen ja keksi laiturin kylessä purjepurren, jossa oli ankkuri. Se oli Jussoilan Juntin oma pursi, joka oli ollut Erik Tyrvällä vuokralla siitä pitäen, kun Jussoilan Juntti pääsi kuninkaan laivuriksi.
— Tuolla on ankkuri, ota se! huusi Matz vouti.
— Se on liian pieni kuninkaan laivaan. Tuolla Sonni-Toron haahdessa on suurempi.
Matz vouti olisi mielellään otattanut suuremman ankkurin, mutta herroja kohtaan ylen kiltin Sonni-Toron nimen kuultuaan lisäsi hän:
— Ei, ota vain, vaikka on pienikin. Se kyllä riittää, kun kerran ollaan kiinni pohjassa.
— Mutta vesi saattaa ykskaks nousta, jos tuuli kääntyy. Pieni ankkuri ei pidä silloin, menee helposti rikkikin!