Hän otti muutamia kolikoita mukaansa siltä varalta, ettei emänniltä sattuisi saamaan ruokaa povaamalla tai kerjäämällä.
— Säästäkää minullekin tilkkanen! sanoi hän ja lähti mennä lynkkäämään.
Tyttö riisui tanssihelynsä ja pukeutui arkihetaleihinsa, jotka olivat jokseenkin räikeänkirjavat. Sitten kietaisi hän villahuivin hartioilleen ja istui odottamaan. Hänen odottaessaan tuli vanha porvarismekkoinen mies ja kyseli laivuriaan. Hän arvasi sen tarkoittavan Pietaria, mutta ei mennyt enempää selittelemään.
Kotvan kuluttua palasi Pietari nuoren mustalaisen keralla, ja heillä oli mukanaan kokonainen "häränpää" punaviiniä. Se oli tosin vienyt Pietarin säästörahat melkein viimeiseen aurtuaan, mutta meniväthän ne hänen tähtensä, tuon tumman, joka niin ihmeellisesti oli hänet lumonnut, ja jonka katseesta oli heijastanut rajaton lupaus. Äänettömänä astui hän nuoren mustalaisen jälestä telttaa kohden häränpään muotoinen viinileili kainalossaan. Hän melkein odotti näkevänsä, että teltta oli poissa ja hurmaava unelma hälvennyt, ja ilostui sitä enemmän, kun näki Mirjan siellä odottamassa riemuisa uhmahymy huulillaan.
Karkeloaskelin riensi Mirja teltassa olevalle arkulle ja kaivoi sieltä tinapikarin. Se kaadettiin täyteen, ja Mirja ojensi pikarin Pietarille. Hän joi sen pohjaan.
Tulista se oli. Pietari tunsi pian hehkuvirtojen kiertävän suonissaan, väreillen haarautuvan kaikkialle ja nousevan huumaavana päähän. Onnesta muhoillen istuutui hän arkun kannelle, ja Mirja istui hänen rinnalleen.
Mirja alkoi laulaa, ja nuori mustalainen säesti häntä viheltäen. Outosointuisia mustalaislauluja he lauloivat, ja vähänväliä tyhjennettiin uusi pikari. Viini, laulu ja tytön läheisyys huumasivat Pietaria yhä enemmän, hänen mielikuvituksensa kiihtyi muovaamaan hurjia unelmia ja tuumia. Mutta hän istui melkein liikkumatonna, roheten tuskin luoda katsettakaan vierellään istuvaan. Hänen silmänsä sumenivat yhä enemmän ja syysiltakin alkoi hämärtyä.
Pimeänhämärässä näki hän telttaan saapuvan kolkonnäköisen vanhemman miehen, vieläkin mustemman kuin nuori mustalainen. Hän sai viinistä osansa hänkin, ja molemmat miehet alkoivat sitten keskenään neuvotella jotakin. Vihdoin he näyttivät pääsevän yksimieliseen päätökseen ja lähtivät yöhön.
Mirja nousi silloin kuin jousen ponnahduttamana, täytti pikarin piripinnaksi, kostutti hieman huuliaan ja ojensi pikarin Pietarille. Pietari loi katseen häneen, ja tyttö näytti aivan kuin kipenöivän ja säteilevän sytyttäviä, tummansäikkyviä säteitä, jotka leimahduttivat Pietarin horroksistaan palavaan hulluuden puuskaan. Hän tarttui pikariin, ja tytön huulten kosketus antoi sille ihmeellisen hurmavihkimyksen. Hän kulautti sen pohjaan ja kuiskasi villisti:
— Vielä!