— Voiko teistä kukaan sanoa, oliko Pietari Kovapää mukana rosvojoukossa? kysyi Henrik pormestari jälleen.
— Pietariko! vastasi seppä ihmeissään. — Oli täällä kolmaskin, mutta pääsi pakoon. Emme tiedä kuka hän oli.
— Tämä se oli, huusi mies, joka läheni telttaa pidellen Pietaria käsipuolesta.
— Saa sitten mennä yöksi korjuuseen hänkin, sanoi pormestari. Miehet vietäköön suurempaan putkaan, naiset pienempään.
— Ei, huusi Pietari. En ole tehnyt mitään!
Hän koetti rynnistäytyä vapaaksi, mutta miesvoimin kytkettiin hänenkin kätensä selän taa ja hän sai marssia mukana.
Viereisessä Heikkulan talossa oli herätty meteliin, ja sieltä tuli lisää miehiä loimottelevin päresoihduin. Toiset lähtivät viemään vankeja, toisten kera jäi Henrik vanhus päresoihtujen valossa etsimään teltan nurkasta hopearahoja.
Pieniä ne olivat, penninkejä, puolaurtuoita tai korkeintaan aurtuoita, sillä suurempia ei maan asujamilta liiennyt taivaan pyhille. Ensin löytyi neljä penningin rahaa, jotka vastasivat puolaurtuaa, ja puolaurtuan varas pääsi "nappaajan sakolla": kuudella markalla tai kahden vuoden työllä jutun isännälle. Kolme kokonaista aurtuaa vastasi äyrinrahaa, ja kahden äyrin varas oli lain mukaan sidottava aitaan tai tukkiin ja nylettävä nahka hänen selästään. Jännityksellä poimittiin nurkasta yhä uusia penninkejä ja aurtuoita. Pian karttui summa kolmeen äyriin, ja silloin olivat varkaat selkänahkansa lisäksi menettävät toisen korvansa. Kohta kohosi se neljään äyriin eli puoleen markkaan, ja puolen markan varas oli menettävä selkänahkansa ja molemmat korvansa. Mutta karttuiko summa kokonaiseen markkaan? Markan varas työltä tuorehelta tavattuna oli armotta joutuva hirteen! Karttuiko se? Löytyi aurtua toisensa jälkeen, mutta täyteen ei markka tullut, vain muutama aurtua yli seitsemän äyrin. Tavallinen varas olisi siis pelastunut hirrestä. Mutta olihan kysymys kirkonvarkaista, ja he saivat riippua, kunhan summa kohosi puoleen markkaan.
Vakaviksi kävivät sentähden miesten mielet etsinnän päätyttyä. Mutta Henrik vanhus mietti vain yhtä ainoaa seikkaa ja pudisteli päätään: hän ei voinut uskoa, että Pietari Kovapää, Topi Kovapään poika, oli osallinen varkauteen.
Rosvojen muut tavarat otti pormestari takavarikkoon. Teltasta ryysykasojen alta löytyi myös arkku, ja ylen riemastuivat miesten mielet, kun se avattiin. Tukulta siellä oli kultaa ja hopeaa, kokonainen kasa Kyösti kuninkaan lyöttämiä suuria hopeariksejäkin, joiden toisella puolen oli vapahtajan ja toisella kuninkaan kuva. Nämä rahat ja kaikki, mitä varkailla oli varastetun lisäksi mukanaan, oli tuomion langettua lain mukaan jaettava kiinniottajain kesken.