— No, vie minua, minä vikisen! Muuttaa muitta mutkitta! Ja aivanko puhut tosissasi?
Hannu porvari katseli vain silmät sirrallaan Henrik vanhusta, joka seisoi aivan hölmistyneenä hänen edessään.
— Ja ketä kaikkia oli sitten tuossa kokouksessa? älysi Henrik ukko lopulta kysyä.
— Aatelisherrat olivat melkein järjestään —
— Verenimijät!
— Oli piispa kaniikkeineen —
— Parhaat kaupan taitajat!
— Olivat Turun pormestarit ja raatimiehet ja monia porvareitakin.
— Mutta eivät muutettavat!
— Mitä teistä!