— Ja se päätettiin yhdestä tuumin?
— Aivan.
Henrik, vanhuksella oli tässä palassa siksi pureskeltavaa, ettei hän kotvaan saanut sanaakaan suustaan. Hannu porvari alkoi silloin varovasti selittämään:
— Edullisempaa kai olisikin sekä itsellenne että maan kaupalle, jos kaikki pikku kaupungit lyötäisiin yhteen. Turkuun muutettuanne saisitte tekin purjehdusoikeuden Saksaan ja mihin haluatte.
Henrik vanhus ei suurin kuunnellut Turun suurporvarin selityksiä. Hän mietti itse kuhmukulmat kireällä. Ja yhtäkkiä välähti jälleen hänen mieleensä äskeinen kohtaus pyhän Lauritsan talossa. Ilmestyi silloin kuin kirkastuksen kajastus hänen ahavoituneille kasvoilleen.
— Siitä ei tule mitään! virkkoi hän lujasti ja astahti pari askelta syrjään.
— Miksei tulisi?
— Me emme tahdo muuttaa! vastasi vanhus tuijottaen turunporvarin salaviisaihin silmiin.
— Mutta jos se on eduksi itsellennekin —
— Koti on aina kalliimpi kauneintakin kaupunkia!