Sellainen jyrkkä puhe sai mustalaisen lyyhistymään kuin isketyn teuraan. Hänen silmänsä melkein pullistuivat päästä ja hän kähisi:
— Saatte kaikki!
Matz vouti hätkähti. Hän oli juuri saanut rahat haltuunsa, ja summa oli sievoinen. Hän istui kotvan räpyttäen silmiään. Sitten vetäytyivät hänen huulensa ikäänkuin viheltämään, mutta mitään ei kuulunut. Vihdoin virkkoi hän tuttavallisesti:
— Huomenna kokoontuu raati. Sittenpähän nähdään.
— Ainoastaan, jos heti…
— Vaiti, keskeytti Matz vouti. Soitti, ja kylänlapsi astui sisään.
— Viekää heidät kätköön ja tuokaa naiset.
Ovenaukeamasta kuului Pietari Kovapään karjunta ja jyskytys. Mutta kun mustalaiset vietiin tyrmään ja ovi teljettiin, kävivät he molemmat hänen kimppuunsa.
— Vaiti! huusi vanha mustalainen aivan voudin äänellä. — Tulitko taas tänne elämöimään. Tiedätkös, me pääsemme huomenna matkoihimme, mutta sinä saat roikkua hirressä!
Kylänlapsi oli jäänyt oven ulkopuolelle kuuntelemaan nyrkkien jyskettä.
Mutta samassa tuli siihen Hilappa eväsvasu käsivarrellaan.