— Kenelle? kysyi kylänlapsi.
— Pietarille.
— Odota hieman.
Vanha kylänlapsi avasi pienemmän tyrmän oven ja vei sieltä Mirjan ja mustalaisakan voudin luo. Uteliaisuudesta revähtävin silmin tähysteli Hilappa tyttöä, joka Pietarin oli houkutellut tällaisille teille.
Ukko palasi heti ja avasi miesten tyrmän oven.
— Pietari Kovapää! huusi hän.
Pietari tuli ovelle, ja vapisevin käsin ojensi Hilappa hänelle korin. Ja kun hän katsoi Pietarin kasvoja, joita tuskin eroitti pimeästä, tulvahtivat kyynelet hänen silmiinsä.
— Äiti lähetti tämän, sanoi hän nyyhkyttäen.
Ovi sulkeutui ja sisältä kuului tappelun nahinaa, kun mustalaiset ryntäsivät ryöstämään Pietarilta eväitä.
Hilappa poistui itkien, ja kylänlapsi istuutui odottamaan milloin vouti soittaisi. —