Isä Mathiaan katse kiintyi ensiksi hänen uneksiviin silmiinsä, eikä hän siinä enempää joutanut tarkastelemaankaan.
Perempänä oli istunut pitkä ja hontelo mies, näköjään muutamia vuosia nuorempi Mikael maisteria.
— Rehtori Paulus Juusten! esitti Mikael.
Isä Mathias ehti häntäkin vilaista vain ohimennen. Tukka oli tumma, suurehko pää etukumarassa, ja korkeain kulmain alta tuijottivat tummat silmät, niinkuin alituiseen näkisivät jonkun ratkaistavan ongelman edessään.
— Rehtori! Missä koulussa? huudahti isä Mathias.
— Turun piispankoulussa, vastasi Mikael maisteri omituisesti hymyillen.
— Mutta eikös veli itse… alotti isä Mathias kummissaan.
— En ole ollut piispankoulun rehtori enää viime maaliskuusta alkaen, vastasi Mikael maisteri värähtävin suupielin.
— Vai otti veli eronsa!
— Se annettiin!