Helmi. Ihanhan sinä, nupukkani, minut halkaset uteliaisuuteen! — Ethän vain … et suinkaan sinä liene hassastunut tuohon pianonvirittäjään…
Hilja. No, taas sinä … enhän minä ole häntä nähnytkään!
Helmi. Miksikäs sinä sitte … koskeeko se ollenkaan pianonvirittäjää?
Hilja. Kyllähän se koskee…
Helmi. Mutta millä tavalla?
Hilja. Eihän se ole pianonvirittäjä…
Helmi. No, sepäs sotkua! Se koskee sitä … eikä kuitenkaan ole hän! Mitä kummaa se sitten on ja mitä se koskee?
Hilja. Helmikulta, kuulehan nyt! Se, joka kohta tulee, ei ole oikea pianonvirittäjä.
Helmi. Nytpä ihmeissä ollaan! Selitä herrantähden sitte, mitä tämä kaikki merkitsee!
Hilja. Minua hävettää niin, niin kovasti, että pitäisi ihan maahan vajota. Mutta kyllä kai minun täytyy se kaikki kertoa sinulle.