Katri. Kuinka? Joko se toipuu? Ompa se ilahduttavaa! Mutta ettekö pitäisi terveellisenä, että sille annettaisiin kipallinen kalkkivettä?
Arvo. Enpä juuri. En luule hänen ollenkaan siitä ilostuvan…
Katri. Menetelkää vaan sen kanssa miten parhaaksi näette. Se on kokonaan vallassanne — ja olen hyvin kiitollinen, jos sen voitte pelastaa.
Arvo. Miten onnelliseksi, emäntä hyvä, minut teettekään! Siispä ilman pitemmittä puheitta rohkenen pyytää — —
Tanu (astuu sisään eläinlääkäri edellään). Ka, täälläkö sinä, Katri, olet? Olimme tohtori Koskisen kanssa juuri Mansikkia katsomassa — —
Katri (ällistyen). Tekö olette tohtori?!
{Koskinen kumartaa).
Tanu. Mutta hänestä on arveluttavaa, että se voisi vielä parata. Sille pitäisi olla — ka, mitä se nyt olikaan?
Katri (Tanua kuulematta Arvolle). Mutta kukas te sitte olette?
Tanu. Ka, sinullahan on täällä vieraita, näenmä…