Arvo. En ole mikään tohtori, ainoastaan ylioppilas. Saanko luvan esittäytyä? Nimeni on Ungermo, kauppias Ungermon poika, Hiljan koulutovereita ja myös tämän toisen neitosen. (On kätellyt puhuessaan emännän ja isännän, Hiljaa kätellessään kuiskaa veitikkamaisesti.) Mikko Vilkastus, jos saan luvan! (Ääneen.) Läksin sieltä kaupungin pölystä pienelle virkistysmatkalle ja sivutse kulkiessani pistäysin katsomaan vanhoja tovereita…
Katri. Vanhojapa tosiaankin … olette hyvin tervetullut!
Tanu. Meistä maalaisista on hyvin hauskaa nähdä kaupunkilaisia luonamme.
Katri. Siellä olisi päivällinen valmiina, jos herrasväki olisi niin hyvä! Riennän edellä käskemään lisää lautasen. (Menee.)
Tanu. Käykää pöytään, käykää pöytään. (Arvo pidättelee Hiljaa jäämään jälkeen ja odottelee Helminkin poistumista.)
Helmi. Ai, häiritsenkö?
Hilja. Et, et. (Arvolle.) Tunteehan Helmi koko jutun.
Arvo. Niinkö! (Helmi menee.) No, oletko sinä nyt kovasti pettynyt?
Hilja. Mistä pettynyt?
Arvo. Kun olinkin tällainen.