— Onhan se Maisu käynyt koulujakin, kävi taidekoulunkin… ja innokas on kaikkeen, kertoili äiti rakkaasta tyttärestään.
— Kuuluuko tyttärennekin sosialistiseen puolueeseen? Haukka kysyi.
— Kaikessahan se hommaa nuoressa innossaan, äiti huokaisi. — Yhteen aikaan oli niin innostunut piirustukseen ja maalaukseen, että aivan kalpeni, kun tuskin malttoi syödä, saatikka sitten nukkua. Sitten osui niiden nuorisoliittoon ja naisosastoon ja mihin kaikkeen lie liittynyt… alkoi siellä hommata kaiket illat puoliyön korville, ja puuhasi niiden asioissa enimmät päivätkin. Piirustuksesta ja maalauksesta ei enää välittänyt… väitti niitä turhiksi herrasneitien ajanvietteiksi… korkeintaan laitteli kansikuvia niiden toverilehtiin…
— Missä hän nyt on, jos saan luvan kysyä? Haukka uteli.
— Missä lie, tulituittu hupakko, äiti vastasi levottomasti.
Hän koputteli kotvan kenkiensä kärkipuolella lattiaa, tasaantui siitä jälleen ja alkoi jatkaa juttua rakkaasta tyttärestään.
— Se alkoi kuluttaa siellä siinä määrin voimiaan — sen taannoisen suurlakkorytäkän aikana oli kaiket yötkin töissä heidän kanslioissaan — niin, että isä alkoi kovistella häntä pysymään kotona, varsinkin sen jälkeen, kun kaartilaiset… mokomatkin "järjestysmiehet" muka… pitivät meillä sen kotitarkastuksen…
— Mitä, pidettiinkö teillä kotitarkastuskin? Haukka kysyi yllätettynä.
— Nekös, päättömät, pitäisivät väliä, missä peuhaavat! kaartilaisten päällikön puoliso päivitteli.
— Ja silloinko aserosvous tapahtui?