Minulle oli tämä suorasukainen vastaus odottamaton. Minusta tuntui, että Haukka oli menetellyt maltittomasti. Maisu oli joutunut yhä pahempaan tilanteeseen.
— Olettehan sosialisti kumminkin? hän kysyi melkein tuskallisesti.
— Mikä on sosialisti? kysyi Haukka.
— Tiedättehän te sen…
— En, totta puhuen. Ja luulen, ettei meillä, tositapausten valossa, nykyään voi sitä määritellä kukaan. Niin kirjava heidän piirinsä on.
— Täytyyhän teidän, joka olette niin hyvä, Maisu innostui vetoamaan auttajansa tunteisiin, — sydämestänne toivoa, ettei kukaan kärsisi puutetta ja kurjuutta, vaan kaikilla olisi turvattu elämä!
— Turvattu elämä, Haukka toisti. — Mutta kuka sen valmistaa?
Punakaartiko?
— Työväen puolustaminen on senkin tarkoitus…
— Jota se toteuttaa tekemällä jokaisen ihmisen, niin köyhän kuin rikkaankin, elämän aivan turvattomaksi, Haukka katkaisi.
— En tosin, Maisu tuumi puolestaan, — minäkään usko, että punakaarti voi kaiken muuttaa paremmaksi. Mutta on niitäkin, jotka eivät ole tyytyväisiä kaartiin, vaan tahtovat ryhtyä pikaisiin toimiin.