— Siinäpä se, sanoin. — Minkäs mahdat sitten?
— Täytyy odottaa järkyttäviä henkilökohtaisia suhteita.
— Mutta jollei sellaisia ilmesty?
— Jollei ilmesty, niin täytyy järjestää! Haukka tokaisi.
Samassa tuotiin kahvilasta kahvitarjotin. Maisu, joka keskustelumme ajan oli selaillut albumia omissa ajatuksissaan, ryhtyi näppärästi kattamaan kahvipöytää. Ja kahvia juodessamme tarjoutui tilaisuus yleiseen keskusteluun.
— Kuulkaas, herra Adler! Maisu aloitti. — Kun te olette Jukan hyvä tuttu, niin sitten kai olette hänen kanssaan samalla kannalla?
— Millä kannalla? kysyi Haukka.
Maisu joutui pulmalliseen tilanteeseen, sillä hän ei osannut tai rohjennut sitä selittää.
— Hänen… aatetoverinsa? hän vihdoin sai sanottua.
— En, sanoi Haukka kuivasti.