— Niin, minä teen sen, hän sanoi päättävästi.
— Tulette kai sitten sanomaan, uskotteko vielä yhtä sokeasti häneen, sanoi Haukka.
— En usko, Maisu tuumaili ikäänkuin itsekseen, — että hän on voinut pettää. Aseet piti säilyttää, kunnes tulee se suuri, oikea vallankumous, jolloin kaikki muutetaan. Ja hän lähti aatetta levittämään, aikoi aloittaa kotiseudultaan, ja sitten herättää kaikki nukkuvat, kautta maan…
Haukka katsoi säälien sokeata lapsukaista.
— Menettekö jo huomenna? hän kysyi säyseästi.
Maisu heräsi unelmistaan.
— Menen jo tänä iltana.
— Mutta nythän on pimeä, Haukka huomautti.
— Sen parempi. Tuskin voisinkaan mennä päivällä, Maisu tuumi mietteissään.
Hän nousi ja teki lähtöä.