— Se on varmaankin perätöntä puhetta, hän puuskahti.
— Kaikesta päättäen, sanoi Haukka, — se on yhtä totta kuin tämäkin papintodistus. Oma isännekin oli siitä vakuutettu.
— Isäni? parahti Maisu.
— Niin, sanoi Haukka vakavasti.
— Isäni… ja te… mutta kuka te sitten olette?
— Nimeni on Haukka nykyään, vastasi Haukka tyynesti.
Maisu vavahti. Istui kotvan hievahtamatta ja nousi sitten juhlallisesti.
— Olette siis, hän sanoi, — tekin siis olette… petturi.
— Kuinka niin? Haukka kysyi hymyillen.
— Olettehan esiintynyt väärällä nimelläkin!