Maisu istuutui.
— Olette oikeassa, hän sanoi masentuneesti.
— Niin, siinä, että Jukka Remmi on rosvo ja petturi, kiristi Haukka nyörin tiukalle.
Maisu oli purskahtamaisillaan tuskalliseen itkuun.
— Ehkäpä hän tarkoittaa parastaan sittenkin, hän nyyhkytti.
Haukka oli säälimätön kuin haavuri. Hän otti eilen saamansa kirjeen ja ojensi sen Maisulle. Maisu veti kummissaan kuoresta paperin, luki sen ja jäi jäykistyneenä tuijottamaan siihen.
— Uskotteko, että hän tarkoitti parastaan tälläkin ryöstöllä ja näillä tappeluilla? kysyi Haukka.
Maisu ei liikahtanut.
— Ja uskotteko te, että hän tarkoitti hyvää Herttaniemen herran, aseettoman vanhan herran murhalla? kysyi Haukka.
Maisun luonto liikahti.