— Sitä ei usko kukaan. Häntä luullaan kavaltajaksi ja petturiksi.
— Herra Jumala! huusi Maisu. — Mutta kuka…? Ketkä hänet sitten ovat vanginneet?
— Punakaartilaiset.
— Voi, missä…? Sanokaa, missä hän on…? Isäni… hänet täytyy heti pelastaa!
— Tällä hetkellä ei tiedetä, missä isänne on, sanoi Haukka vilpittömästi.
— Mutta minä tiedän, missä ovat aseet ja ketkä ovat syylliset… Minä voin hänet pelastaa.
— Häntä ei, jatkoi Haukka tyynesti, — voi pelastaa mikään muu kuin se, että aseet tulevat takaisin. Voin ilmoittaa teille, että häntä on avoimesti uhattu kuolemalla, jollei hän niitä toimita kaartin haltuun.
Maisu kalpeni ja horjui. Haukka riensi häntä tukemaan ja vei hänet leposohvalle.
— Voi, hyvä Jumala! vaikeroi Maisu toinnuttuaan. — Kunpa se Jukka edes tulisi sieltä takaisin!
— Sitä minäkin odotan, sanoi Haukka. — Mutta varoitan, ettei teidän ole ryhdyttävä tässä asiassa mihinkään ilman minun määräystäni. Teidän on muistettava, että on kysymys isänne pelastamisesta teidän tekojanne seurauksilta.