— Mistä sen tuntee vääräksi? hän kysyi.
— Tuosta! kaveri sanoi ja kohotti molemmat kätensä.
Jukka tähysteli rahaa. Mutta samassa sai hän käsiraudat molempiin ranteisiinsa.
Jukka alkoi rynnistellä. Mutta auto pysähtyi samassa vankilan portille.
Kaverilla oli niin täysi työ pidellessä vankiaan, ettei hän päässyt edes porttikelloa soittamaan. Kenties rosvo olisi karannut, jollei autonajaja olisi rientänyt avuksi.
Vankilaan oli kuultu heidän temmellyksensä ja melunsa. Portti aukeni ja muurien sisältä riensi hätään muutamia vartijoita.
— Tämä… mikä lurjus lie… tekee väkivaltaa! huusi Jukka Remmi. —
Minä olen punakaartilainen!
— Ja minä olen yksityisetsivä Väinö Haukka, sanoi Haukka ojentaen vartijoille korttinsa.
— Perkele! huusi Jukka ällistyneenä.
— Vangitsin hänet juuri punakaartin päällystön määräyksestä, Haukka lisäsi. — Ja sitä paitsi, kuten näette, on minulla laillisten viranomaisten valtuudet, jatkoi Haukka ojentaen varta vasten hankkimansa paperin.