11. Luku.
Yöllä, kahden, kolmen aikoihin, jolloin Helsingin kadut alkavat olla hiljaisimmat, lähti kaupungista Itä-Viertotietä myöten auto, jossa istui puolenkymmentä rivakkaa miestä ja yksi nainen. Jäljestä seurasi tyhjä kuorma-auto. Molemmat autot pyyhälsivät vinhaa vauhtia Malmille.
Molemmat autot palasivat parin tunnin kuluttua. Kuorma-autoon oli ilmestynyt pitkulainen laatikko.
Kaupunkia lähestyessä kaikki miehet siirtyivät tähän jälkimmäiseen autoon, jolla pitkulaista laatikkoa kuljetettiin. Nainen ajoi yksin toisella autolla kotiinsa.
Kuorma-autolla vietiin pitkulainen laatikko varmaan paikkaan. Sen tehtyään miehet erosivat kukin tahoilleen.
Aamulla varhain istui yksityisetsivä Väinö Haukka väliaikaisessa asunnossaan sommitellen kirjettä. Kun kirje oli valmis, kuului se näin:
Punakaartin Esikunta, Helsinki.
Ne kolmekymmentä kivääriä, jotka punakaartilta joku aika sitten ryöstettiin, ovat tällä hetkellä minun hallussani. Tehtailija K.A. Luhtasen toimeksiannosta olen ne hankkinut rosvoilta takaisin. Hänen tahtonsa on, että ne luovutettaisiin punakaartille takaisin. Mutta sitä ei omatuntoni salli. Luovutan aseet Suomen tasavallan eduskunnan ja sen asettaman hallituksen haltuun, katsoen tämän parhaimmaksi teitä itseänne ja koko Suomen kansaa kohtaan.
Väinö Haukka. Yksityisetsivä.
Kun paria tuntia myöhemmin saavuin Haukan luo, hän näytti minulle kirjeen ja kysyi asiasta mielipidettäni.