— Sanoin jo, Haukka vastasi kylmästi.
— Mutta millä tavoin?
— Jaa, sitä sopii tuumia. Voittehan kirjoittaa kirjeen jollekin toverillenne?
— Kyllä. Mutta mihin aseet on toimitettava?
Se oli pulmallinen paikka. Haukka oli jo edeltä päin punninnut asiaa puolin jos toisinkin, mutta hän ei keksinyt mitään varmaa paikkaa, joka olisi samalla soveltunut hänen aikeisiinsa.
Jäljellä oli kuitenkin vielä yksi mahdollisuus, jolle Haukka tosin ei ollut voinut varmasti edeltä päin rakentaa.
— Ovatko aseet nyt kätkettynä samaan paikkaan, kuin ennen
Nurmijärvelle lähtöänne? hän kysyi.
— Ovat, vastasi Jukka.
— Saadaan sitten nähdä, sanoi Haukka. — Voimme odottaa huomiseen.
Haukka lähti, välittämättä vankinsa levottomasta kolkutuksesta niin tuon taivaallista.