— Sitä en voi sanoa, ja tiedän niin vähän liikkeestänne —.
— Eikö teidän armonne suvaitsisi tarkastaa madonnaamme? Sitä paitsi on mukanani ornamenttilistoja näytteeksi.
— Voittehan tuoda näytteenne, niin katsotaan.
— Hetikö?
— Mikseikäs hetikin. Kutsun myös Konradus mestarin arvostelemaan.
Loistelias kesti puraisi huultaan, mutta teki sitten aivan koruleikkauksin kaunistellun kumarruksen ja poistui illan hämärään.
IV
Konradus mestarin tupaan astui tuttu vieras, lautamies Junu Tukka Perniöstä. Mestari arvasi, että hän tuli perniöläisten tilaamaa pyhää kaappineitsyttä tiedustamaan.
Lautamies siristeli silmiään tultuaan syysillan hämärästä päresoihdun lepattavaan loimoon, toivotti hyvää iltaa ja törkki raskain askelin sivupenkille istumaan. Siihen tuli hänelle pistämään kättä talonväki järjestään, ensin mestari ketterin askelin, sitten kisälli ja lopuksi tytär päresoihtu kädessään. Vieras sai jäädä siihen istumaan, Konradus ukko meni tuvan perälle vuoleksimaan ristiinnaulittua vapahtajaa, joka hänellä oli tekeillä, Anu sivelemään viimeistä rusopunaa neitsytäidin huulille ja Anni heille molemmille valkeaa näyttämään.
— Mitäs sille lautamiehelle kuuluu? kysäisi Konradus, vuolaisten vahvan lastun ristiuhrin korvalliselta.