— Mitäpä sinne sydänmaille, tuumi lautamies. Viikkomarkkinoille tulin, mutta kallista on suola ja kaikki, ja vähän saa maamies nahoistaan ja turkiksistaan.
He, älyätkös sinäkin, Junu ukko! ärähti Konradus mestari ja unehutti vuolaisemansa lastun ristinkiesuksen ohimoon törröttämään. — Saksat ne nykyään hinnat määräävät, ja ilmaiseksi he meiltä nylkevät kaiken, tuimiltaan saamme syödä nauriimme ja ohrakakkaramme.
— Saksatko heidät määräillevät? kysäisi lautamies ja vilkaisi suurin silmin leikkotukkansa alta.
— No, kukas sitten! Saksoja vilisee kaupungit täynnä kuin kirjavia kissoja.
— Niin, tänäänkin sanovat neljä saksanlaivaa rantautuneen kaupunkiin.
— Harva päivä niitä tulematta on, vaikka kaupunginlaki kieltää kestien rehkimisen täällä näin syysmyöhään.
— Kieltääkö?
— Syysmariaan päättyi heidän kauppalupansa.
— No mitenkäs he sitten —?
— Viis he Maunu liehakon laista välittävät. Hansalaisilla on sääntönä päättää purjehduskautensa vasta martinpäivänä, ja siihen asti he täällä äytäröivät.