— Mikä se oli? kysäisi kesti.
— Mitä kummaa tosiaan! ihmetteli isäntäkin. Rusahti aivan kuin talvipakkasella! Onko siellä niin kylmä? kysäisi hän ulkoa tulleelta.
— Kylmä on, maa jäässä, näytti rantamilta olevan jäänriitteessä jokikin.
— Sittenhän voi pian jäätyä saaristomerikin!
— Meri?
— Niin, eivätkä lyypekkiläiset laivat enää Turkuun pääsekään.
Lyder kesti vaipui tuokioksi mietteihin.
— Jäätyykö täällä meri tosiaankin, niin etteivät laivat pääse? kysyi hän melkein ilohelähtävällä äänellä.
— Saaristo jäätyy joka talvi, väliin aikaisinkin.
— No, sitten täytyy tänne talvehtua, virkahti Lyder kesti kevyesti huoahtaen.