— Hän kai vierastaa, sopersi muuan nuori mies naureskellen.
— Ei tainnut edes katsella täkäläisiä neitosiakaan, naureskeli pormestari.
— Swarten pulskia tyttäriä! lisäsi nuori mies.
— Hän on jo liimassa ennestään, huomautti isäntä.
— Oho! Kuka hänet on pyydystänyt?
— Ammattihenki vetää puoleensa. Konradus Pictorin tytär hänellä on tähtäimessään.
— Oh! kuului pettymyksen huokauksena kautta seuran.
— Hammunduksen madonna! huomautti tuomiorovasti kankein kielin, sillä hänkin oli Anun neitsytkuvista vainunnut nuoren taideniekan sydämensalaisuuden.
— Suomalaisnypykkä!
— Ja typötyhjä!